Pehmokansan elämää

Fridrika ja Haraldur

2010-04-20T10:54:01+03:00

Pitkään on pupukatras elänyt hiljaiseloa. Talvi tuli ja meni ja pitkäkorvakansa nautti ensin talven riemuista, mutta vähitellen alkoivat kaivata kevättä. Viime viikkoina meillä on seurattu huolestuneena Lawrencen ja pupulasten kanssa Islannin tulivuoren purkauksen etenemistä, sillä Lawrence tiesi, että Islannissa asuvat hänen hyvät ystävänsä Fridrika ja Haraldur, jotka ovat parhaillaan matkalla jossakin idässä, eivätkä pääse kotiin. Siinä eräänä iltana kun olimme puutarhahommissa, alkoivat koirat haukkumaan portilla. Menimme Oscarin kanssa katsomaan mitä portilla tapahtuu. Hän ei vieraita tuntenut, mutta Lawrence tuli vieraat ikkunasta nähtyään juoksujalkaa heitä vastaan ja kapsahti heidän kaulaansa. Kaikki kiljuivat riemusta ja tanssivat villisti ympäri pihaa.

Matkasta rähjääntyneet Fridrika ja Haraldur olivat tulleet rahtilaivoilla ja rekkojen kyydissä ja liftanneet loppumatkan. Islantiin parinkunnan olisi aivan turha yrittää lähiaikoina ja jäivät Lawrencen ja lapsien iloksi meille, kunnes tuhkatilanne kotimetsässä rauhoittuu. Fridrika ja Haraldur ryhtyivät heti illallisen ja kuulumisien jälkeen pyykinpesuhommiin, sillä puhtaita vaatteita ei enää pitkän matkan jälkeen ollut. Toivottavasti viihtyvät meillä pitkään, niin mukavaa oli saada taloon lisää pupuja.

Fridrika ja Haraldur virittivät paikoilleen pyykkitelineen ja silityslaudan.

Haraldur

Fridrikan uusi silitysrauta

Fridrika

Talvipuput ehtivät vielä ennen kevään tuloa...

2009-02-20T13:39:01+02:00

Lawrence on viime päivinä katsellut tiheään ikkunasta ulos. Hänellä oli mielessä kahden varsin halutun ja toivotun pupun saapuminen kotiimme. Talveen sinisin villa-asuin sonnustautunut pariskunta saapui vihdoin tänään ovemme taakse. Suomen talvi yllätti silti, sillä kudotuista vaatteista huolimatta neitosella oli yllään vain mekko. Meille pääsi lämmittelemään ja tänä iltana mietitään tarkemmin, missä tämän vallan viehättävän pupupariskunnan asemapaikka on. He olivat onnellisia päästyään vihdoin kotiin.

Lawrence tuntuu vain olevan vähän haikealla mielellä. Missä on Laura, hän kyselee niin kovin usein. Kyllä Lawrencen jo täytyisi saada helpotusta myös lastenhoitopuuhiin. Oscar n kovin vilkas, vaikka Ellen onkin häntä hiukan rauhoittunut. Lari on viime aikoina ollut kovin vilkas. Kohta lähtee juoksemaan. Selma-koiraäitikin on poikaa silloin tällöin vahtinut ja Oscar on saanut koiraperheen pojasta itselleen hyvän kaverin.

Tässä uudet tulokkaat:

Selma, Severi ja Sulo

2009-01-18T02:47:01+02:00

Muistin yhtäkkiä äitini minulle joululahjaksi itse tekemän koiraperheen. Sain nämä kun olin 6 v. Ilman muuta Selma-äiti, Severi-isä ja Sulo-poika kuuluvat tänne blogiin, kun kerra ovat osa kodissamme asustavaa pehmokansaa. Onnelliset vanhemmat olivat kovin tyytyväisiä kun muistin heidän ja asettuivatkin heti perhepotrettiin. Rasavilli Sulo-pentukin saatiin parilla haukahduksella asettumaan oikein kauniisti kuvaan.

Onnellinen koirapariskunta Severi ja Selma:

Isä ja poika:

Oma paikka löytyi

2009-01-01T13:54:00+02:00

Olen kysellyt pehmokansaltamme mikä olisi heidän lempipaikkansa meidän talossa silloin kun eivät ole vipeltämässä jossakin. Lawrence ilmoitti eilen, että on miettinyt asiaa perheensä kannalta ja tullut siihen tulokseen, että haluaisi asustella jossakin korkealla, josta koira tai kissa ei nappaa hänen pienokaisiaan ja lisäksi hän haluaisi pitää hiukan vahtia sen suhteen ketä meillä kulloinkin käy. Mietimme yhdessä paikaa ja päädyimme kuistirempan valmistuttua, että tällä hetkellä paras paikka on uudella kuistilla kaapin päällä, joten sinne puput loikkivat tyytyväisinä. Sieltä näkee kaikki jotka tulee ja tolla ei taatusti perheen muut eläimet halua istua. Magnus tosin ilmoitti että aikoo pitää pupuille seuraa ja tehdä omia retkiään sieltä käsin aina kun sille päälle sattuu. Lawrence ilmoitti että pupuperhe tulee pois kaapin päältä vain kun minä olen paikalla, koska muulloin riskit ovat liian suuret. Lawrence on viisas, täytyy sanoa. Magnus sen sijaan ei osaa ajatella omaa parastaan, mutta voiko metkuilevalta salamatkustajalta muuta odottaakaan?

Tässä pari kuvaa pupuista lempipaikassaan ylhäällä kaapin päällä. Eka kuva otettu ovelta, jota halusivat tarkkailla, joten näköyhteys on suora sekä ovelle että kuvan vasemmassa reunassa olevan vaatekaapin kulman takana vasemmalla olevasta ikkunasta ulos metsään.

Yllätyksien joulu

2008-12-28T23:53:00+02:00

Jännäsimme Oscarin kanssa miten Ellenin käy, koska olimme matkoilla, mutta niin vaan tyttö pääsi perille. Oli kysynyt pääsisikö joulupukin matkaan, se kun tiesi täsmälleen missä talossa Oscar jouluaattoa viettää. Niinpä pukin matkassa Ellen löysi tien luoksemme ja Oscar meinasi revetä riemusta. Se loikki isoja pupun loikkia ja rutisti Elleniä niin kovin, että pelkäsin Ellenin jo menevän rikki. Oscar livahti aina pois kuvasta ja sanoi että ei halua itsestään sellaisia kuvia, joissa hän on onnesta niin sekaisin. Öh?

Ellen osoittautui niin kovin viehättäväksi ja sieväksi pupuneidiksi. Ellen tutustui paikkoihin, tutki joulukuusta, kynttiläkruunua ja nautti kaikesta kauniista, mitä jouluna kodista löytyy.

...ja sitten löytyi se iso karvainen ystävä, johon Ellen ihastui niin kovin: Dilbert-koira. Dilberttiä rapsuteltiin joka suunnasta ja lopulta kaikki muu ympärillä menetti merkityksesnsä. Oli vain Ellen ja Dilbert...

Oikeastaan ihastuminen taisi olla molemminpuolista: "Miten niin tämä ei ole minun pupuni?"

Lawrence yritti opettaa Elleniä soittamaan pianoa. Ellen ihmetteli ääniä, mutta tuntui olevan ihan pihalla soittamisen alkeistakin. Pianon äärestä Ellen vilkuili salaa lattialla nukkuvaa Dilberttiä. Olisi ollut niin paljon kivempaa rapsutella tuota kuorsaavaa kilttiä jättiä.

Äkkiä Ellenin ja Lawrencen silmät rävähtivät selälleen ja katse kiinnittyi heitä lähestyvään otukseen. Ei voi olla totta!!! MAGNUS! Magnus kertoi seuranneensa Elleniä koko matkan Tanskasta asti. Laivassa se oli lymynnyt milloin missäkin kolossa ja satamassa se oli ehtinyt juuri ja juuri piiloutumaan postiauton välipohjaan ja lopulta yrittänyt pysytellä joulupukin kintereillä. Petteri oli huomannut hänet ja jo meinannut ilmiantaa pukille, mutta lahjuksia vastaan Petteri oli luvannut pitää suunsa kiinnni ja täällä sitä ollaan :-)

Kerrottuaan tarinansa Magnus halusi kokeilla pianoa ja leveä hymy evisi hänen kasvoilleen.

Kuka on Ellen???

2008-12-23T16:54:00+02:00

Viime hetken matkavalmisteluita ja nyt lähdetään. Oscar on koko päivän kulkenut perässäni ja kieltäytyy itsepintaisesti lähtemästä, jos Ellen tulee sillä aikaa. Minä en tiedä mitä Oscarilla on tekeillä, mutta minusta tuo on kummallista käytöstä, koska minä en tunne ketään Elleniä. Lopulta hän sanoi pitkän ristikuulustelun jälkeen, että ellen on hänen kaksoissisarensa, jota hän on pyytänyt vierailulle jouluksi. Täh? Mitenkähän Ellen-parka nyt sitten löytää Oscarin, koska Oscar on matkoilla.

Ihanaa pupu-, hiiri- ja possumaista joulua kaikille. Röh röh....

2008-12-22T22:56:00+02:00

Me suunnnataan huomenna iltapäivällä lasten, kissojen ja koirien kanssa kohti Etelä-Pohjanmaata joulunviettoon äidin ja mummon luokse. Jotkut puputkin saattavat löytää itsensä autosta....Takaisin on tarkoitus palata lauantaina. Äiti soitteli juuri, että Alavudella on 30 cm lunta ja huomiseksi on luvattu muutama aste pakkasta - jippii, sittenkin valkoinen joulu :-)

Ai nissejäkö? Me ollaan ihan loukkaantuneita, me ollaan paljon söpömpiä

2008-12-17T23:17:00+02:00

"Minä iso possu hankin meille jouluksi kodin. Huusin ja kiljuin, ei se kuullut, tartuin takkiin kiinni ja kierähdin lattialle. Sitten se nosti minut takaisin hyllyyn ja luulen että se tapahtui silloin: hymyilin leveintä hymyäni ja kuulin sen maagisen lauseen, joka antoi minulle toivoa: "Tää on aika söpö, joksikin jouluksi ostan tällaiset." ...mutta se laittoi mut takaisin hyllyyn ja meni pois. Menetin jo toivoni, kunnes kuulin ne samat askeleet, olin jo valmis taas tarrautumaan takkiin, kun kuulin sen: "Mä haen yhden possun tuolta ja tuun sitten kassalle." Voi ei, pulssi nousi; YHDEN!...mun on pakko saada pikkuinen mukaan. Yritin vedota kaikkeen mahdolliseen, jouluunkin. Lupasin, että talossa jo asuvat puput saavat vaikka käyttää meitä elefantteinaan ja ratsastaa meillä. Ja voi JES se tehosi ja täällä ollaan!!! Kyllä tämä sohva ja nämä tyynyt aina kovan kaupan hyllyn voittaa."

Lawrence, Lari ja Oscar halusivat heti perhepotrettiin possujen kanssa.

Ja siis mitäs menivät lupaamaan, että puput saa ratsastaa:

Voi eeeeei.. ei mun pitänyt :-o

2008-12-16T21:22:00+02:00

Ei, ei ollut suunniteltua, ei tosiaankaan. En aikonut päästää niitä kotiini, enkä ollut kuvitellutkaan että juuri he kotiimme muuttaisivat - ja näin pian. He olivat vaan niin vastustamattomia ja sitten se vaan tapahtui. Sanoin toiselle niistä okei, tule nyt sitten - kun joulukin on tulossa ja se kaappasi sen toisen mukaan ja sanoi tämä tulee myös - kun joulukin on tulossa :-o.

Kamera jäi harmittavasti töihin, mutta näin jännitys säilyy vähän aikaa. Huomenillalla lisää... ;-D

Pupulassa jännättiin Larin selviytymistä kissan kynsistä ja pelattiin hedelmäpeliä

2008-12-15T22:26:00+02:00

(Toim. huom.: kuvia pitäisi kait ottaa muuallakin kuin keittiön pöydällä, mutta keittiön pöytä sattuu nyt vain olemaan puhtain ja valoisin paikka meidän huushollissa. Yritän keksiä jotakin muutakin jossakin vaiheessa. Kärsivällisyyttä...)

No voi veljet! Kun tulin kotiin tänään, niin Oscar ratsasti lehmällä.
Lehmä oli kovin pieni Oscarin alla ja minä olin sitä mieltä että kaikkien etu,
ennen kaikkea lehmän, että se annetaan olla rauhassa.

Kysyin Oscarilta, missä muut ovat. Lawrence oli pyytänyt Oscaria lapsenvahdiksi ja oli itse nukkumassa. Lari-vauvan Oscar oli tuota pikaa kiikuttanut kissan hoteisiin. Huh =:-o Säikähdin, kun tiedän kissat niin kovin riistaviettisiksi. Onneksi kyseessä oli jo vanha ja rauhallinen Valtteri-kissa, jonka paksun turkin suojassa Lari köllötteli tyytyväisenä.

Herätin Lawrencen ja kerroin tapahtuneesta. Lawrencekin säikähti hieman ja piti Oscarille pienen puhuttelun siitä että jos hän pyytää Oscaria lapsenvahdiksi, Laria ei jätetä kissan armoille. Puhuttelu päättyi sylihetkeen uudella punaisella tuolilla , eikä kukaan tuntunut enää kantavan kaunaa tapahtuneesta. Loppu hyvin siis.

Lari oli hyvällä tuulella ja virkeä nukuttuaan kissan pehmeässä kainalossa ja alkoikin ensimmäistä kertaa meillä oloaikanaan kiipeilemään. Liekö vauva tullut nyt siihen ikään että alkaa vähitellen lähtemään liikkeelle. Lopulta Lari päätyi isin niskaan istumaan.

Oscar on kyllä niin veitikka. Hän haki hedelmäkorista appelsiinin ja kysyin voisiko käyttää sitä jumppapallona paremman puutteessa. Meinasin sanoa, ettei meillä leikitä ruualla, mutta todellakin "paremman puutteessa" kuulosti siltä, että Oscar tarvitsisi virikkeitä. Annoin pitää appelsiinin.

Tietysti pitäisi muistaa, että jos antaa pikkusormen, niin....
Hetken kuluttua Oscar haki kiwin jalkapalloksi.

Ja kohta hedelmiä oli haettu leluiksi iso kasa. Pitäisikö
tähän puuttua vai hankkia Oscarille leikkikaluja?