Jännäsimme Oscarin kanssa miten Ellenin käy, koska olimme matkoilla, mutta niin vaan tyttö pääsi perille. Oli kysynyt pääsisikö joulupukin matkaan, se kun tiesi täsmälleen missä talossa Oscar jouluaattoa viettää. Niinpä pukin matkassa Ellen löysi tien luoksemme ja Oscar meinasi revetä riemusta. Se loikki isoja pupun loikkia ja rutisti Elleniä niin kovin, että pelkäsin Ellenin jo menevän rikki. Oscar livahti aina pois kuvasta ja sanoi että ei halua itsestään sellaisia kuvia, joissa hän on onnesta niin sekaisin. Öh?

Ellen osoittautui niin kovin viehättäväksi ja sieväksi pupuneidiksi. Ellen tutustui paikkoihin, tutki joulukuusta, kynttiläkruunua ja nautti kaikesta kauniista, mitä jouluna kodista löytyy.

2184054.jpg

2184056.jpg

...ja sitten löytyi se iso karvainen ystävä, johon Ellen ihastui niin kovin: Dilbert-koira. Dilberttiä rapsuteltiin joka suunnasta ja lopulta kaikki muu ympärillä menetti merkityksesnsä. Oli vain Ellen ja Dilbert...

2184058.jpg

Oikeastaan ihastuminen taisi olla molemminpuolista: "Miten niin tämä ei ole minun pupuni?"

2184059.jpg

Lawrence yritti opettaa Elleniä soittamaan pianoa. Ellen ihmetteli ääniä, mutta tuntui olevan ihan pihalla soittamisen alkeistakin. Pianon äärestä Ellen vilkuili salaa lattialla nukkuvaa Dilberttiä. Olisi ollut niin paljon kivempaa rapsutella tuota kuorsaavaa kilttiä jättiä.

2184061.jpg

Äkkiä Ellenin ja Lawrencen silmät rävähtivät selälleen ja katse kiinnittyi heitä lähestyvään otukseen. Ei voi olla totta!!! MAGNUS! Magnus kertoi seuranneensa Elleniä koko matkan Tanskasta asti. Laivassa se oli lymynnyt milloin missäkin kolossa ja satamassa se oli ehtinyt juuri ja juuri piiloutumaan postiauton välipohjaan ja lopulta yrittänyt pysytellä joulupukin kintereillä. Petteri oli huomannut hänet ja jo meinannut ilmiantaa pukille, mutta lahjuksia vastaan Petteri oli luvannut pitää suunsa kiinnni ja täällä sitä ollaan :-)

2184062.jpg

Kerrottuaan tarinansa Magnus halusi kokeilla pianoa ja leveä hymy evisi hänen kasvoilleen.

2184063.jpg