tiistai, 20. huhtikuu 2010

Fridrika ja Haraldur

Pitkään on pupukatras elänyt hiljaiseloa. Talvi tuli ja meni ja pitkäkorvakansa nautti ensin talven riemuista, mutta vähitellen alkoivat kaivata kevättä. Viime viikkoina meillä on seurattu huolestuneena Lawrencen ja pupulasten kanssa Islannin tulivuoren purkauksen etenemistä, sillä Lawrence tiesi, että Islannissa asuvat hänen hyvät ystävänsä Fridrika ja Haraldur, jotka ovat parhaillaan matkalla jossakin idässä, eivätkä pääse kotiin. Siinä eräänä iltana kun olimme puutarhahommissa, alkoivat koirat haukkumaan portilla. Menimme Oscarin kanssa katsomaan mitä portilla tapahtuu. Hän ei vieraita tuntenut, mutta Lawrence tuli vieraat ikkunasta nähtyään juoksujalkaa heitä vastaan ja kapsahti heidän kaulaansa. Kaikki kiljuivat riemusta ja tanssivat villisti ympäri pihaa.

Matkasta rähjääntyneet Fridrika ja Haraldur olivat tulleet rahtilaivoilla ja rekkojen kyydissä ja liftanneet loppumatkan. Islantiin parinkunnan olisi aivan turha yrittää lähiaikoina ja jäivät Lawrencen ja lapsien iloksi meille, kunnes tuhkatilanne kotimetsässä rauhoittuu. Fridrika ja Haraldur ryhtyivät heti illallisen ja kuulumisien jälkeen pyykinpesuhommiin, sillä puhtaita vaatteita ei enää pitkän matkan jälkeen ollut. Toivottavasti viihtyvät meillä pitkään, niin mukavaa oli saada taloon lisää pupuja.

Fridrika ja Haraldur virittivät paikoilleen pyykkitelineen ja silityslaudan.

Haraldur

Fridrikan uusi silitysrauta

Fridrika

perjantai, 20. helmikuu 2009

Talvipuput ehtivät vielä ennen kevään tuloa...

Lawrence on viime päivinä katsellut tiheään ikkunasta ulos. Hänellä oli mielessä kahden varsin halutun ja toivotun pupun saapuminen kotiimme. Talveen sinisin villa-asuin sonnustautunut pariskunta saapui vihdoin tänään ovemme taakse. Suomen talvi yllätti silti, sillä kudotuista vaatteista huolimatta neitosella oli yllään vain mekko. Meille pääsi lämmittelemään ja tänä iltana mietitään tarkemmin, missä tämän vallan viehättävän pupupariskunnan asemapaikka on. He olivat onnellisia päästyään vihdoin kotiin.

Lawrence tuntuu vain olevan vähän haikealla mielellä. Missä on Laura, hän kyselee niin kovin usein. Kyllä Lawrencen jo täytyisi saada helpotusta myös lastenhoitopuuhiin. Oscar n kovin vilkas, vaikka Ellen onkin häntä hiukan rauhoittunut. Lari on viime aikoina ollut kovin vilkas. Kohta lähtee juoksemaan. Selma-koiraäitikin on poikaa silloin tällöin vahtinut ja Oscar on saanut koiraperheen pojasta itselleen hyvän kaverin.

Tässä uudet tulokkaat:

sunnuntai, 18. tammikuu 2009

Selma, Severi ja Sulo

Muistin yhtäkkiä äitini minulle joululahjaksi itse tekemän koiraperheen. Sain nämä kun olin 6 v. Ilman muuta Selma-äiti, Severi-isä ja Sulo-poika kuuluvat tänne blogiin, kun kerra ovat osa kodissamme asustavaa pehmokansaa. Onnelliset vanhemmat olivat kovin tyytyväisiä kun muistin heidän ja asettuivatkin heti perhepotrettiin. Rasavilli Sulo-pentukin saatiin parilla haukahduksella asettumaan oikein kauniisti kuvaan.

 

Onnellinen koirapariskunta Severi ja Selma:

Isä ja poika:

torstai, 1. tammikuu 2009

Oma paikka löytyi

Olen kysellyt pehmokansaltamme mikä olisi heidän lempipaikkansa meidän talossa silloin kun eivät ole vipeltämässä jossakin. Lawrence ilmoitti eilen, että on miettinyt asiaa perheensä kannalta ja tullut siihen tulokseen, että haluaisi asustella jossakin korkealla, josta koira tai kissa ei nappaa hänen pienokaisiaan ja lisäksi hän haluaisi pitää hiukan vahtia sen suhteen ketä meillä kulloinkin käy. Mietimme yhdessä paikaa ja päädyimme kuistirempan valmistuttua, että tällä hetkellä paras paikka on uudella kuistilla kaapin päällä, joten sinne puput loikkivat tyytyväisinä. Sieltä näkee kaikki jotka tulee ja tolla ei taatusti perheen muut eläimet halua istua. Magnus tosin ilmoitti että aikoo pitää pupuille seuraa ja tehdä omia retkiään sieltä käsin aina kun sille päälle sattuu. Lawrence ilmoitti että pupuperhe tulee pois kaapin päältä vain kun minä olen paikalla, koska muulloin riskit ovat liian suuret. Lawrence on viisas, täytyy sanoa. Magnus sen sijaan ei osaa ajatella omaa parastaan, mutta voiko metkuilevalta salamatkustajalta muuta odottaakaan?

Tässä pari kuvaa pupuista lempipaikassaan ylhäällä kaapin päällä. Eka kuva otettu ovelta, jota halusivat tarkkailla, joten näköyhteys on suora sekä ovelle että kuvan vasemmassa reunassa olevan vaatekaapin kulman takana vasemmalla olevasta ikkunasta ulos metsään.

2193962.jpg

2193976.jpg

2193963.jpg

sunnuntai, 28. joulukuu 2008

Yllätyksien joulu

Jännäsimme Oscarin kanssa miten Ellenin käy, koska olimme matkoilla, mutta niin vaan tyttö pääsi perille. Oli kysynyt pääsisikö joulupukin matkaan, se kun tiesi täsmälleen missä talossa Oscar jouluaattoa viettää. Niinpä pukin matkassa Ellen löysi tien luoksemme ja Oscar meinasi revetä riemusta. Se loikki isoja pupun loikkia ja rutisti Elleniä niin kovin, että pelkäsin Ellenin jo menevän rikki. Oscar livahti aina pois kuvasta ja sanoi että ei halua itsestään sellaisia kuvia, joissa hän on onnesta niin sekaisin. Öh?

Ellen osoittautui niin kovin viehättäväksi ja sieväksi pupuneidiksi. Ellen tutustui paikkoihin, tutki joulukuusta, kynttiläkruunua ja nautti kaikesta kauniista, mitä jouluna kodista löytyy.

2184054.jpg

2184056.jpg

...ja sitten löytyi se iso karvainen ystävä, johon Ellen ihastui niin kovin: Dilbert-koira. Dilberttiä rapsuteltiin joka suunnasta ja lopulta kaikki muu ympärillä menetti merkityksesnsä. Oli vain Ellen ja Dilbert...

2184058.jpg

Oikeastaan ihastuminen taisi olla molemminpuolista: "Miten niin tämä ei ole minun pupuni?"

2184059.jpg

Lawrence yritti opettaa Elleniä soittamaan pianoa. Ellen ihmetteli ääniä, mutta tuntui olevan ihan pihalla soittamisen alkeistakin. Pianon äärestä Ellen vilkuili salaa lattialla nukkuvaa Dilberttiä. Olisi ollut niin paljon kivempaa rapsutella tuota kuorsaavaa kilttiä jättiä.

2184061.jpg

Äkkiä Ellenin ja Lawrencen silmät rävähtivät selälleen ja katse kiinnittyi heitä lähestyvään otukseen. Ei voi olla totta!!! MAGNUS! Magnus kertoi seuranneensa Elleniä koko matkan Tanskasta asti. Laivassa se oli lymynnyt milloin missäkin kolossa ja satamassa se oli ehtinyt juuri ja juuri piiloutumaan postiauton välipohjaan ja lopulta yrittänyt pysytellä joulupukin kintereillä. Petteri oli huomannut hänet ja jo meinannut ilmiantaa pukille, mutta lahjuksia vastaan Petteri oli luvannut pitää suunsa kiinnni ja täällä sitä ollaan :-)

2184062.jpg

Kerrottuaan tarinansa Magnus halusi kokeilla pianoa ja leveä hymy evisi hänen kasvoilleen.

2184063.jpg