...jaa-a, siinäpä taas puputarinaa. Näköjään puput ovat hyvin rakkaita toisilleen ja jos yhdellä on ikävää jossakin, häntä on toki autettava. Huomasin myös Lawrencen manipulaatiotaidot. Ei meille pitänyt tulla lisää pupuja näin pian, mutta aloin säälimään Oscaria ja jäin miettimään miten voisimme auttaa häntä. Tajusin vaaran, että vähitellen puput valtavat meidän koko kodin. Seuraavana aamuna ajoin kiltisti hakemaan Oscarin kotiin. Huomasin, että Lawrence oli hieman keksinyt omiaan, kun sanoi Oscarin olevan rauhallinen. Poika kiipeää joka paikkaan ja kirjaimellisesti roikkuu välillä lampuissa. Mutta hän on mukava poika, siinä iässä vaan, että puhuu lakkaamatta ja katsoo joka paikkaan ja kokeilee rajojaan. Oscar puhuu lakkaamatta äidistään, joka saapuu helmi-maaliskuussa siihen samaiseen paikkaan, jossa Oscar on viettänyt viime viikot. Oscar on jo monta kertaa kysynyt minulta mennäänhän me sitten varmasti katsomaan hänen äitiään kun hän saapuu. Mietin vain mahtaako Oscarin äiti myös lopulta päätyä meille asumaan. Nyt jos Lawrence ja Lari ja Oscar kiintyvät toisiinsa, ei heitä millään voi erottaa toisistaan. Sitäpaitsi Oscar on hauska veijari ja toki hänen äitinsä paikka on hänen kanssaan. Mitähän Lawrence ja Oscarin äiti tulevat pitämään toisistaan...
Kun Oscar tuli, ensimmäisenä hän kiipesi Tilda-purkin päälle ja katseli sieltä maailmaa. Siinä vaiheessa vielä luulin häntä rauhalliseksi niin kuin Lawrence oli sanonut.
Sitten kun käänsin selkäni, Oscar jo roikkui lyhdyssä
katselemassa uutta kotiaan vähän korkeammalta.
katselemassa uutta kotiaan vähän korkeammalta.
Kun komensin poikaa, tämä hyppäsi pois lyhdystä,
mutta päätyi roikkumaan keittiön lamppuu. Ojasta allikkoon siis.
mutta päätyi roikkumaan keittiön lamppuu. Ojasta allikkoon siis.
Kun kysyin onko hän kenties karannut sirkuksesta, Oscar huusi "Joo, strapetsi kutsuu" ja seuraavassa hetkessä hän keikutteli jo narun varassa edestakaisin ja hymyili.
Lopulta poika suostui palaamaan takaisin pöydälle ja piiloutui
Kallen isoon Nalle Puh kahvimukiin. Huhuilin ja huhuilin ja yhtäkkiä
kupista nousi ensin korvat ja sitten leveästi virnistävä pupupoika.
Kommentit