No voi veljet! Kun tulin kotiin tänään, niin Oscar ratsasti lehmällä.
Lehmä oli kovin pieni Oscarin alla ja minä olin sitä mieltä että kaikkien etu,
ennen kaikkea lehmän, että se annetaan olla rauhassa.
Lehmä oli kovin pieni Oscarin alla ja minä olin sitä mieltä että kaikkien etu,
ennen kaikkea lehmän, että se annetaan olla rauhassa.
Kysyin Oscarilta, missä muut ovat. Lawrence oli pyytänyt Oscaria lapsenvahdiksi ja oli itse nukkumassa. Lari-vauvan Oscar oli tuota pikaa kiikuttanut kissan hoteisiin. Huh =:-o Säikähdin, kun tiedän kissat niin kovin riistaviettisiksi. Onneksi kyseessä oli jo vanha ja rauhallinen Valtteri-kissa, jonka paksun turkin suojassa Lari köllötteli tyytyväisenä.
Herätin Lawrencen ja kerroin tapahtuneesta. Lawrencekin säikähti hieman ja piti Oscarille pienen puhuttelun siitä että jos hän pyytää Oscaria lapsenvahdiksi, Laria ei jätetä kissan armoille. Puhuttelu päättyi sylihetkeen uudella punaisella tuolilla , eikä kukaan tuntunut enää kantavan kaunaa tapahtuneesta. Loppu hyvin siis.
Lari oli hyvällä tuulella ja virkeä nukuttuaan kissan pehmeässä kainalossa ja alkoikin ensimmäistä kertaa meillä oloaikanaan kiipeilemään. Liekö vauva tullut nyt siihen ikään että alkaa vähitellen lähtemään liikkeelle. Lopulta Lari päätyi isin niskaan istumaan.
Oscar on kyllä niin veitikka. Hän haki hedelmäkorista appelsiinin ja kysyin voisiko käyttää sitä jumppapallona paremman puutteessa. Meinasin sanoa, ettei meillä leikitä ruualla, mutta todellakin "paremman puutteessa" kuulosti siltä, että Oscar tarvitsisi virikkeitä. Annoin pitää appelsiinin.
Tietysti pitäisi muistaa, että jos antaa pikkusormen, niin....
Hetken kuluttua Oscar haki kiwin jalkapalloksi.
Ja kohta hedelmiä oli haettu leluiksi iso kasa. Pitäisikö
tähän puuttua vai hankkia Oscarille leikkikaluja?
Kommentit